Gastronomia

Ruoka ja varsinkin ruoan historia on mielenkiintoinen aihe. Se on täynnä toinen toistaan ihmeellisempiä tarinoita eri ruokalajien synnystä. Gastronomia tarkoittaa sanana: hyvistä raaka-aineista tehtyjen ruokien tuntemusta ja valmistusta.

Jean-Anthelme Brillat-Savarin oli ranskalainen lakimies ja gastronomi. Brillat-Savarin toteaa kirjassaan "Maun fysiologia" seuraavaa: uuden ruokalajin keksiminen tuottaa ihmiskunnalle suuremman onnen, kuin uuden tähden löytäminen.

Lainaus Jukka Mannerkorven erinomaisesta teoksesta "Ranskalaisia makupaloja": Kukko on niin perinjuurin gallialaisuuteen liittyvä hahmo, että sitä ehdotettiin Napoleonille symboliksi valtakunnan uuteen vaakunaan. Keisari kieltäytyi kuitenkin sanoen "en halua, sillä kettu syö kukon". Hän valitsi kotkan. Kukosta ei tullut vaakuna eläintä, mutta ranskalaisessa ruokapöydässä sillä on paikkansa ikimuistoisissa ajoissa. Viinikukon kehdoksi mainitaan usein Auvergne, Ranskan keskusylängön maakunta, jonka ilmasto oli ajanlaskumme alussa nykyistä lempeämpi niin että viiniköynnöskin menestyi. Väitteensä tueksi kelttiläiset avernien jälkeläiset kertovat seuraavaa anekdoottia: Ceasar oli sotaretkellä Galliassa. Urhoolliset puolustajat olivat päällikkönsä Vercingetorixin johdolla paenneet maakunnan korkeimman vuoren, Puy de Domen rinteille. Pilkatakseen Ceasaria Vercingetorix lähetti hänelle eräänä päivänä vanhan, laihan ja kuivakkaan kukon. Ceasar päätti kostaa kultivoidusti. Hän teki aselevon ja kutsui gallialaispäällikön luokseen aterialle. Kokit kylvettivät ja hauduttivat kyseistä kukkoa viinissä ja muissa hyvissä aineksissa niin että tuloksena oli ennenkuulumattoman upea herkku, jossa barbaaripäälliköllä riitti ihmettelemistä. Ceasar halusi näin osoittaa gallialaisille että oli heidän etunsa mukaista antautua ja avata portti roomalaiselle tietotaidolle ja sivistykselle, kuten sitten tapahtuikin. Vercingetorix kuljetettiin triumfikulkueessa Roomaan ja mestattiin, mutta viinikukko jäi.